tag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post5952035043011852472..comments2021-08-05T05:24:42.608-07:00Comments on Luutii: Voi vaikeuttaUnknownnoreply@blogger.comBlogger11125tag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-66245425723079694632013-02-21T06:18:34.141-08:002013-02-21T06:18:34.141-08:00Luen runoja silloin kun niitä käsiini saan. Minull...Luen runoja silloin kun niitä käsiini saan. Minulle on yks hailee, mihin suuntaan ne viittaavat ja mihin korkeasti kunnioitettavaan tai syvästi halveksittavaan lajiin ne kuuluvat. Minulle riittää se olotila, mihin runo minut sen luettuani jättää. Aihepiiri ja kirjoittaja eivät ole ratkaisevia, jossain aivan alkeellisessa runossa voi olla se jokin, joka synkistää tai kirkastaa päivän tai jättää hyvän olon tai vaikuttaa jollain muulla tavalla, syvästi ja hyvästi.<br /><br />Runon mukana siirryn siihen maailmaan, mistä se kertoo. Se on oikeasti kiehtovaa. Pääsen Antiikin Kreikkaan kun luen siihen liittyvää, silloin kirjoitettua runoutta. Voi, miten olen nauttinut lampaiden kaitsemisesta vehreällä niityllä piikkipensaiden lomassa, kuunnellen paimenlauluja joskus 1200-luvulla. Sieltä voi hypätä minne tahansa, milloin tahansa, aikakaudet tarjoavat jokainen jotain hellyttävää ihmeteltävää ja hienoa kuvausta ihmisenä olemisesta ja elämisestä, niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Onhan minulla lemmikkejä joka puolella. Heidän seurassaan ei tule ikävä. On Vergilius, T.S. Eliot, Lorca, Pessoa, Neruda, vain joitakin nimeltä mainitakseni, ja uskokaa tai älkää, tällä hetkellä, vähän jälkeen Miki Liukkosen, tuli lemmikikseni - sanottakoon hänkin myös nimeltä, hän kun on tämän hetken sankari(ni): Teemu Manninen, sillä hänen Paha äitinsä löi lommon mieleeni, ja siitä ilahtuneen ja hiukan säikähtäneenä olen ylistänyt häntä siellä missä henkeni liikkuu. Paha äiti, joka istuu poikansa sylissä. Hellyttävä näky.<br /><br />Tätä Maaria Pääjärven laatimaa taustaa vasten, näkyvät nämä hengen sankarini vain pienen pieninä pisteinä, eivätkä he varmaan itsekään tunne oloaan kotoiseksi runouden suuntien ja sen lajien myllerryksessä. Mutta mitäpä se haittaa.<br /><br />Maaria Päjärvi on omalla alallaan kunnioitukseni kohde. Hän tietää miten kirjoitetaan kiinnostavasti. Aleksis Salusjärven kera he edustavat minulle voimakaksikkoa. Ja molempien kirjoitukset viimeksi ilmestyneessä Parnassossa on vain vahvistanut sitä tunnetta. Lukemisen viisaus, Aleksis Salusjärvi Tiina Käkelä-Puumalan haastattelijana tällä kertaa; Kylmää kyytiä Maaria Pääjärveltä ja vielä yksi sankari(ni), Kristian Blomberg, jonka Yhä kiihtyvä lorem ipsum, hölskytti aivojani yhtenä iltana helmikuussa vuonna 2013 j.Kr. Itkekää te monet muut, jotka jo haudassa maatuvina tai ihka elävinä olette saaneet vuorollanne minua ravita. Minä itken teille takaisin kun en voi teitä kaikkia tähän mahduttaa. Mutta kiitollinen olen teille kaikille! Ki-ki-kiitos! Hurjistun: KIITOS!Liisuhttps://www.blogger.com/profile/17780348428314715475noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-22138031009056297392010-11-28T03:30:48.657-08:002010-11-28T03:30:48.657-08:00Erittäin hyvä kirjoitus!
Suomalaisessa nykykulttu...Erittäin hyvä kirjoitus!<br /><br />Suomalaisessa nykykulttuurissa on todella vallassa uusrahvaanomainen populistinen ote. Yhä uudet ja uudet mitä akateemisimmat ihmiset pyrkivät samastumaan "kansaan" saadakseen kansan samastumaan itseensä. Olen sanonut useita kertoja, etten ole kansaa, koska "kansan" käsitteellä ei viitata minunlaisiini ja oletettu kansan näkökulma on aina erilainen kuin omani. Eikö jo olisi aika virittää laajempaa keskustelua, jossa keskustelijoiden ei tarvitsisi hävetä sivistyneisyyttään ilman että kyse olisi snobismista ja elitismistä?<br /><br />Postmodernismia vastaan "taistelin" jo 1990-luvulla yliopistossa, jossa tieni ei koskaan edennyt opiskelijan statusta pidemmälle, mitä en silloin olisi uskonut. Siihen aikaan oli todella perusteltua väittää, että jokin käänne modernista maailmasta eteenpäin oli tapahtunut. Kuitenkin jo "käänne eteenpäin" ilmaisee niin selkeän modernismin ihanteen, että postmodernismi kaatuu mahdottomuuteensa ennen kuin se pääsee edes käytäntöön. Minulle tämä oli alusta asti looginen fakta.Jokke Karjalainenhttps://www.blogger.com/profile/08290212913235968184noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-42438337783319573022010-10-17T12:24:28.646-07:002010-10-17T12:24:28.646-07:00joo, kirjathan on nimenomaisesti otettava kirjoina...joo, kirjathan on nimenomaisesti otettava kirjoina. mutta leimoja ei suinkaan pidä ottaa leimoina, vaan kirjojen ja leimojen välillä tulisi olla joku elävä suhde.maaria pääjärvihttps://www.blogger.com/profile/11947775841061785241noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-77570635249066087662010-10-16T09:21:13.300-07:002010-10-16T09:21:13.300-07:00Eiku siis oli 95-vuotias silloin joskus 1980-luvul...Eiku siis oli 95-vuotias silloin joskus 1980-luvulla tietenkin.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-2238530440970236022010-10-16T09:19:48.790-07:002010-10-16T09:19:48.790-07:00Kiitos Maaria! Helpotti suunnattomasti. Tästä voin...Kiitos Maaria! Helpotti suunnattomasti. Tästä voin sitten lähteä pohdiskelemaan ihan rauhassa kirjoja kirjoina. Muut saavat panna leimoja niihin...<br /><br />Sikäli mikäli olen sinua oikein lukenut, niin kykenemme käsittääkseni ymmärtämään toisiamme. Aina ja kaikkien kanssa se ei onnistu. Insinööritiedekirjojen kanssa menee minulla jonkinlainen raja.<br /><br />Aleksanteri Ahola-Valo (R.I.P) piti minulle suunnilleen 3 tunnin taukoamattoman luennon formalismista yleensä ja erityisesti moskovalaisesta formalismista. Se oli yksityisluento, alkuperäisenä tarkoituksena oli haastatella häntä.<br /><br />Sitten menin kotiin ja kirjoitin niin nopeasti kuin mahdollista koko luennon ulos. Formalismi koski 20-30-luvulla kaikkia mahdollisia taiteita ja useimpia humanistisia tieteitä. Ali oli silloin vasta 95-vuotias ja eli siitä vielä muistaakseni ainakin 6 vuotta, ellei pitempään.<br /><br />Mutta tämä ismi oli poliittisesti tarkoitushakuinen, muistaakseni Joseph Brodskykin tuomittiin sen perusteella loiseksi.Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-5285427789254547872010-10-16T06:40:09.678-07:002010-10-16T06:40:09.678-07:00äskeinen siis ripsalle, nimi unohtui alusta!äskeinen siis ripsalle, nimi unohtui alusta!maaria pääjärvihttps://www.blogger.com/profile/11947775841061785241noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-3893308594705878662010-10-16T06:39:54.263-07:002010-10-16T06:39:54.263-07:00minusta postmodernismi on modernismin sisällä. mod...minusta postmodernismi on modernismin sisällä. modernismin peruseetos ei ole historiallisesti kadonnut minnekään siitä huolimatta että modernin kulttuurin piirissä kerronnan ja mieltämisen muodot ovat saattaneet muuttua, mikä koskee myös historiallista kerrontaa. moderni aika ei minusta tarkoita nykyaikaa, vaan käsite on makrohistoriallinen - toiset katsovat sen alkaneen myöhäiskeskiajalla, jotkut renessanssista, eräät 1600-luvun astronomisista innovaatioista, jotka alkoivat vaikuttaa tapaan järjestää maailmaa ja tietoa ja jotkut paikantavat sen ranskan suureen vallankumoukseen. käsite on siis jopa ylihistoriallinen, ja siksi modernin ja postmodernin käsitteet ovat minusta vain vaillinaisesti sovellettavissa kirjallisuuden suuriin linjoihin, pienistä nyt puhumattakaan. dante, tuo suuri modernisti. lawrence sterne, tuo suuri postmodernisti.<br /><br />on paljon biografismiallergisia ihmisiä, jotka ovat opiskelleet aikana, kun biografismi oli oleellisin tapa nähdä kirjallisuus. samaa allergiaa on ihmisissä, jotka ovat opiskelleet silloin, kun biografismi oli pannassa. minusta se on yksi mahdollisuus muiden joukossa. samoin kuin en näe mitään syytä vieroittaa biografistista tietoa muusta kirjallisiin teoksiin liittyvästä tiedosta, en näe mitään syytä halkaista postmodernia modernista. olkoot sisäkkäin tai toistensa päällä, on tavallaan älytöntä joutua elämään tuollaisten käsitteiden kanssa. minä en esimerkiksi hahmota tarkoitammeko me, siis sinä ja minä, tässä keskustelussa samaa asiaa puhuessamme postmodernista ja modernista. minulle on oikeastaan ihan sama, onko pynchon moderni vai postmoderni, mutta ensyklopedisti hän kyllä on.maaria pääjärvihttps://www.blogger.com/profile/11947775841061785241noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-81810958801719563032010-10-16T06:31:11.144-07:002010-10-16T06:31:11.144-07:00Maaria, vaikka olen kuinka humanisti ja FM, ja alo...Maaria, vaikka olen kuinka humanisti ja FM, ja aloittanut v. 1965 ja lopettanut 1995, siis yliopistossa, niin eivät ne saaneet hakatuksi päähäni postmodernismia.<br /><br />Nimessä on virhe. Me eletään nykyaikaa, eli modernia aikaa, aina. Post olisi sen jälkeen kun maailmaa saati kirjallisuutta ihmisistä nyt puhumattakaan ei enää ole.<br /><br />Ihan samalla tavalla en tiedä mikä on kokeilua ja mikä ei, oli se sitten runoutta tai proosaa. Yritän lukea kirjoja toisia kirjoja vastaan. Mutta olen jättänyt oikeudekseni myös kurkata kirjailijaelämänkertaa, varsinkin, jos tekstissä viitataan johonkin selvästi tunnistettavaan juttuun, esimerkiksi historialliseen tapahtumaan.<br /><br />Pynchon on proosan puolella hyvä esimerkki: ensyklopedisti. Voin kuvitella että P. kirjoittaisi vähemmän täyteen ahdettuja kirjoja myös. Se riippuu aiheesta, joka valitsee muodon. Hmm. olenko minä formalisti? Jos olen niin onko se hirveä synti?Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-69132970617144002982010-10-16T05:59:27.620-07:002010-10-16T05:59:27.620-07:00teemu, mä en kauheen hyvin tunne vaikkapa kotimais...teemu, mä en kauheen hyvin tunne vaikkapa kotimaisen kirjallisuuden tutkimusta. mutta jos aiemmasta kokemuksesta sanon, niin ensinnäkin runoutta tutkitaan vähän verrattuna proosaan, esim. gradutasolla. toiseksi ihan tuoreisiin ilmiöihin varotaan kajoamasta, koska monen mielestä niiden tutkiminen tuoreeltaan on liian varhaista. mä en ihan täysin jaa tota näkökulmaa, minusta se vaan asettaa omat haasteensa ja tieto mitä sitä kautta saadaan on erilaista kuin esim. 20 vuoden perspektiivillä tutkien. mitä tulee kaanoniin, sen tuoreimmat tekstit oli mun tenttiinluvun aikana haavikon rauta-aika ja kaurasen sonja o. eli 2000-luvun eka vuosina mentiin siinä 80-luvun eka vuosissa -> klassikkostatukseen tarvitaan vähintään 17 vuoden perspektiivi? eri asia sitten, mitä klassikkostatuksella tekee. mutta kaanonit on joka tapausessa kirjallisuudentutkimuksen oleellisin tuote. runouden suhteen kaanon on aika joustava, koska siihen kovaan ytimeen ei hirveästi mahdu. leino, manninen, onerva, södergran, haavikko, manner lienevät kaanonin kovinta ydintä. mutta kannattaa muistaa, että kaanonit on myös paikallisia, jossain toisaalla kuin helsingissä voi vaikkapa kailas olla kovaa kamaa.<br /><br />aksu, siks mä juuri toin tähän pihtiputaan mummon aikamiespojan, että sen mummon komero tulis tuuletettua. kun minusta tässä yksinkertaisen lukijan oletuksessa on tapahtunut juuri sellainen muutos. jos nyt mummo oletetaankin nöyräksi saarijärven paavottareksi, joka hartaudessaan ottaa mielellään vastaan valistusta ja tietoa, niin hänen aikamiespoikansa viihtyy anonyymina netissä ja kiehuu omassa sapessaan. jotenkin musta tuntuu, että nykysen lehtikritiikin oletuslukija ei ole positiivisesti tiedonhaluinen vaan sellainen, joka ei kyllästy omien ennakkokäsitystensä mehusteluun. akateeminen sivistyssana-arsenaali on tässä leikissä lähinnä kriitikon arvovallan viimeinen takaaja - osallisuus tiedollisessa eliitissä antaa hänen ennakkoluulolleen ja asenteellisuuden auktoriteettia.<br /><br />tekstejä ei sinänsä ees tartte ottaa vastaan postminään. monesti semmonen kiinnostuneen, tavanlukijan perusasenne vie ihan tarpeeks pitkälle. semmonen ah, mitäs tällä kertaa, kas tämmöstä tällä kertaa. ja tykkäämisestähän tässä ei ollut kyse.maaria pääjärvihttps://www.blogger.com/profile/11947775841061785241noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-57183802849746491112010-10-16T01:52:31.103-07:002010-10-16T01:52:31.103-07:00Toi pihtiputaan mummo -kortti on jo vanhentunut. T...Toi pihtiputaan mummo -kortti on jo vanhentunut. Toissa vuonna niitä käytiin erikseen tapaamassa, samoja koulutettuja ja kulttuuria hyvin tuntevia + harrastavia ihmisiä ne on ku me muutkin. Ei tarvi tavata ja selittää jokaista abstraktia käsitettä.<br /><br />Noissa konservatiivisissa torppauksissa naurattaa lähinnä avoin asenteellisuus, ensin kirjoittajan on jotenkin saatava uskottavuutta (sivistyssanoin tai taustaansa valottamalla), jonka jälkeen sitten voi ylpeästi kiirehtiäkin jo sanomaan, että minä en ymmärrä tästä mitään ja kylläpä on tahallisen vaikeaa. Esimiehet sitten puolustelevat näitä tyhmyydestään ylpeitä sillä fraasilla, että professionaalisen kriitikon teksti on aina luettava siitä viitekehyksestä, että hän on von oben.<br /><br />Pitää sanoa näille, että menkää itteenne ja kahville pihtiputaan mummojen luokse. Kulttuurihierarkiat on osallistumiskysymyksiä - sitä hämärtää tahallinen akatemismi, jolla tähdennellään näennäisiä eroja tekstin vastaanotossa henkilökohtaisella ja "skolaristisella" tasolla.<br /><br />Noita post-mitälie -tekstejäkin voi lukea monipuolisesti ja siitä lukutapahtumasta kirjoittaa. Ei oo vaikeeta. Tajutaanhan leffoissakin metaviittaukset ja kerrontatekniikkaa kommentoivat kerrontaratkaisut sun muut. Heti kun nää petäjät tulee sanomaan, että ne ei tajuu Tarantinon leffoista mitään, mä uskon oikeasti ne on vaan tyhmiä. Sitten on vielä kysymys siitä, onko esim. tuo Tarantino hyvä ohjaaja. Mun mielestä ei edes lähellä sitä.aleksis salusjärvihttps://www.blogger.com/profile/17426631099997340031noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-51441116477312289962010-10-16T01:32:24.241-07:002010-10-16T01:32:24.241-07:00Jämäkkä entry :). Hyvä.
Runoudessa "postmode...Jämäkkä entry :). Hyvä.<br /><br />Runoudessa "postmodernismin" ja "modernismin" sekaan sekoittuvat yhtenään "uusi runous", "kokeellinen runous", "avantgarde" ja "nykyrunous". Petäjän nippukritiikissä minun kerrottiin "pysyttelevän päällisin puolin likempänä runouden kaanonia" ja olenkin miettinyt onko Petäjän käsittämä runouden kaanon juuri "vain" (korkea)modernistista perinnettä: Haavikkoa ja Mannerta jne. Mihin verrataan kun verrataan? <br /><br />Mihin Liuhto vertaa kun vertaa "normaaliin" runouteen; onko kyseessä juuri "runouden kaanon" eli lähinnä modernismin jäykät, pronssiin valetut suurruhtinasrunoilijamme? Vai todellako esim. Sarkia?<br /><br />Kouluttamattomana, ja täysin akateemisesta maailmasta syrjässä olevana mua kiinnostaa, mitä luetaan kun luetaan runouden kaanonia? Minkä lampun valossa "nykyrunous" siellä on?Teemu Hellehttps://www.blogger.com/profile/01891713267777134839noreply@blogger.com