tag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post9008346359385341745..comments2021-08-05T05:24:42.608-07:00Comments on Luutii: Tavallisesta runoudestaUnknownnoreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-81011208314446229732009-11-03T05:05:56.443-08:002009-11-03T05:05:56.443-08:00TM, mun täytyy kyllä tunnustaa että mä ainakin lui...TM, mun täytyy kyllä tunnustaa että mä ainakin luin sun blogia sillon jokunen vuosi sitten, mutta en tietenkään uskaltanu kommentoida sinne mitään. Mikä oli tyhmää. Mutta kiitokset näin jälkikäteen... Esim. sun blogi oli mulle semmonen tärkee osotus siitä, että netissä pystyy kirjottamaan jotain _oikeeta_ myös. <br /><br />Yksityiset blogit on varmasti hirmu tärkee yhteisöllisyyden muoto. Mut sitte siinä internet toimii vähänniinkuin alustana jollekin toiselle kommunikaatiolle kuin tämmöselle jokseenkin julkiselle hälinälle. Ymmärrän kyllä turhautumisen siihen, koska lopultakin tulee hirveän vähän positiivisia signaaleja siitä, että kukaan ikinä lukis mitään tai että sillä ois merkitystä. <br /><br />Mä en tiedä onko blogit sitten välttämättä se paikka, missä runouspuhetta vois tulla enemmän. Kun tää on kuitenkin semmonen fragmentaarinen alusta, jota kukin voi käyttää mieltymystensä mukaan ja joka tapauksessa täysin vapaaehtoisesti ja -muotoisesti. Mutta onhan noita poetiikka/taide/waumitäsäläätäälläon -arkistoja netissä aika paljo - eri asia tietysti ketä niiden avulla voi kosiskella. Mutta mää nyt kuitenki höpötän.maaria pääjärvihttps://www.blogger.com/profile/11947775841061785241noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-86908358084863912852009-10-31T13:08:24.626-07:002009-10-31T13:08:24.626-07:00Tuota esteettistä ohjelmanjulistusta oli enemmän e...Tuota esteettistä ohjelmanjulistusta oli enemmän ekassa runoblogivaiheessa joskus 2005-2007 mutta sitten se hiipu, kun se ei oikein laajentunut missään vaiheessa eikä siten muuttunut yhteisöllisemmäksi, jatkuvaksi, kirjoittajien puutteen takia ja sen takia, että silloinen "blogosfääri" (kauhee sana) oli ihan toisennäköinen ja toimi toisella tavalla kuin nykyinen. Myös se, että runoilijat ei kuitenkaan sillon pitäneet blogia, enemmänkin kirjallisuuden yleisharrastajat. Mäkin lopetin joskus 2007 blogin pitämisen pitkäksi aikaa koska se oli jotenkin turhauttavaa silloin, eikä tuntunut vaikuttavan mitenkään mihinkään missään. <br /><br />Nyt tässä toisessa vaiheessa, joka alkoi joskus 2008, runoilijat on alkaneet pitää blogeja, mutta lähestulkoon yksinomaan suljettuja, jotka on tarkoitettu lähinnä ystäville. Siellä kyllä vaihdetaan ajatuksia paljonkin, mutta sehän ei juuri näy "julkisuudessa". <br /><br />En tiedä, saisiko tuota keskustelua esiin julkisiin blogeihin - välillä tuntuu että monilta on mennyt usko nettikeskustelun hedelmällisyyteen, osin itseltäkin. Tää on kuitenkin aika kevyttä usein, eikä täällä hirveästi näe, loppujen lopuksi, oikeesti merkittäviä runoja, esimerkiksi. Ne säästetään kuitenkin edelleen perinteisempiin käsikirjoituksiin.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-7494633546495514842009-10-31T05:10:44.150-07:002009-10-31T05:10:44.150-07:00Aksu, sulla on positiivinen tulkinta asiasta, jos ...Aksu, sulla on positiivinen tulkinta asiasta, jos nyt laiskuutta voi positiiviseksi nimittää. Ainakin se on inhimillistä. Hesari on seurannut nykyrunoutta - osittain varmasti sen takia, että esikoispalkinnon näkyvyyden ja arvovallan kannalta se on oleellista. Lisäksi se on itseään kunnioittavien kulttuurisivujen kannalta oleellista, ja joku on sen tosiaan tajunnut. Mutta asiassa on varmasti inhimillinen puoli. Kuten ikävillä tempuilla aina. <br /><br />Ehkä performanssikritiikkiä ja nykyrunouskritiikkiä voisi tarkemminkin verrata toisiinsa? Itse ainakin mietin ilmiöiden välittömyyttä. Kirjahan tietysti on luettavissa vuosia periaatteessa "samanlaisena", performanssista on taas uudelleen katsottavissa vain raportteja. Mutta esimerkiksi runouden nettijulkaiseminen ja nopeat print-on-demand -talot muuttavat jopa koko kirjoittamisen luonnetta, ne lisäävät massaa, tekijöitä, versioiden määrää jne. Tuleeko uudesta runoudesta sellaisia antologiakelpoisia tekijöitä, joilta voidaan seuloa muutamia "kestäviä" runoja, joista tehdään "Tämän runon haluaisin kuulla" -painoksia? Tässä mietiskelyssä nyt ei ole vielä mitään järkeä, kunhan jäpätän.<br /><br />Oikeastaan minäkin kaipaan avoimia esteettisiä ohjelmanjulistuksia. En mitään Poetiikkaa & Poetiikkaa 2 -tyylisiä julkaisuja, joita näkyy olevan vähän vaikea saada nyt kirjastostakin kun ovat lainassa, vaan semmoisia reippaita tekstejä, joita voisi laittaa lehtiin ja nettiin nyt ainakin jne. Kun herää kiista estetiikasta (kuten nyt on osittain käynyt ja käymässä), odottaisi esteettisen ohjelmallisuuden ja agendojen terävöitymistä ja poetiikkapuheen lisääntymistä. Ainakin minä odotan innoissani.maaria pääjärvihttps://www.blogger.com/profile/11947775841061785241noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-52257567532827314202009-10-29T07:45:20.053-07:002009-10-29T07:45:20.053-07:00"Kukaan ei vaan laadi tiedotteita hesarille&q..."Kukaan ei vaan laadi tiedotteita hesarille" <br /><br />Kyllä niitä laaditaan, ne ei vaan noteeraa.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-49239989509372997022009-10-29T03:56:30.491-07:002009-10-29T03:56:30.491-07:00Joo Maaria, mä olen samaa mieltä että kustannuspol...Joo Maaria, mä olen samaa mieltä että kustannuspolitiikka heittää varjonsa tän jutun ylle. Kyse ei oikeastaan edes ole siitä, että tieten tahtoen haluttaisiin pönkittää rakenteita. Paljon on ymmärrettävä laittaa myös laiskuuden piikkiin.<br /><br />Julkisuus toimii nykyään tiedottajapohjaisesti, eli mitä pätevämpi tiedottaja sen uskottavampaa touhua lehtien mielestä tehdään. Tämä johtuu taas siitä, että toimittajan työnkuvaan kuuluu lukea n määrä tiedotteita päivässä ja poimia sieltä sitten uutisoitavaa aineistoa. <br /><br />Vanhassa maailmassa toimittajat perkasivat paljon myös omin jaloin ja oma-alotteisesti kiinnostavilta vaikuttavia juttuja. Tiedonkulun helpottuminen on paradoksaalisesti vähentänyt sen monipuolisuutta.<br /><br />Nykyrunoudessa tapahtuu hemmetisti ja välillä saadaan tänne vieraaksi kansainvälisiäkin tekijöitä. Kukaan ei vaan laadi tiedotteita hesarille ja niin niiltä jää käsittämättä touhun syvemmät pinnan alla kuplivat kovan luokan jutut. Kun sitten toimitukseen tulee ilmoitus, että runokirja olisi pihalla, vaikuttaa se tietty harrastajahommalta, kun saatteena ei ole virallisin leimoin koristeltua uskottavuussertifikaattia pikapostikuorineen, jossa käsikirjoitusliuskat on toimitettu hieman ennen teoksen painoonmenoa. Tämä siksi, että uunituore kirja saisi uunituoreen kritiikin.<br /><br />Hesari onkin mun mielestä ihmeellisen hyvin seurannut runoudessa tapahtuvia juttuja. Joku siellä on haistanut, että tämä taidemuoto on nyt käymistilassa. Mun haarukassa nykyruno on aika lähellä nykyperformanssia kiinnostavuutensa ja laajuutensa suhteen. Kun näitä vertaa, tuntuu että performanssista on jäänyt _paljon_ kirjoittamatta.<br /><br />En usko että yksikään toimittaja todella haluaa olla isojen puolella pieniä vastaan. Päinvastoin, kyllä se porukka ainakin pikkupäissään suhtautuu hyvin idealistisesti työhönsä. Siinä tukkiutuneen sähköpostin liitteitä avatessa ei vaan näytä ymmärrys olevan ihan syyntakeisen tasolla.<br /><br />Siksi esim. T&S:ssa tai muissa alan kulttuurilehdissä olevat perusteellisemmat esseet ovat perustavalla tavalla olennaisia. Niiden kirjoittajat eivät näytä edes aina ymmärtävänsä työnsä kaikkia merkityksiä. <br /><br />-aksuAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-65203039489731636192009-10-29T01:28:14.468-07:002009-10-29T01:28:14.468-07:00tän koskettavuuden kanssa on ilmeisesti tapahtunut...tän koskettavuuden kanssa on ilmeisesti tapahtunut jokin meemiytyminen, tai sit kaikki on lukenu jotain jonka oot kirjottanu johonki (minne muuten? sulta on pullahtanu semmonen runsaudensarvellinen hyviä kommentteja ettei perässä pysy)! <br /><br />oiski kyllä oiva paikka kerätä nyt "tavallisilta" runoutta lukevilta jotain tunnedataa ja koittaa analysoida sitä. mut asia tuntuu joka tapauksessa olevan jotenki tärkeä, kun nämä runouskeskustelut vetää ihmisiä puoleensa, jotenkin epätodennäköiseltä tuntuu että ihmiset on iltapäivälehden keskustelupalstalla arvioinu runoutta ja kirjottanu runpuskäsityksiään sinne, mutta sekin on tapahtunut (jenni haukio -keskustelu).<br /><br />ihmiset sais laajemminkin sanoa olevansa runoilijoita. se vois toimia esim. neuleblogauksen yhteydessä, koska neulominen on aika lähellä runoutta. ainakin jotakin runoutta ja ainakin mun mielestä. runouden arvo taitaa harvoin kärsiä sen liikakäytöstä.maaria pääjärvihttps://www.blogger.com/profile/11947775841061785241noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-32930743530368150572009-10-28T09:52:13.353-07:002009-10-28T09:52:13.353-07:00Ja kaikkein hauskinta on tietenkin itse osallistua...Ja kaikkein hauskinta on tietenkin itse osallistua niihin peijaisiin! Pitää mielen virkeänä ja sielun mustana!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4560901586564004875.post-27809127241169778782009-10-28T09:50:54.257-07:002009-10-28T09:50:54.257-07:00Mä olen itse esittänyt lähes saman ajatuksen tässä...Mä olen itse esittänyt lähes saman ajatuksen tässä juuri. Siis, että kokeellinen = ei-koskettava ja ei-kokeellinen = koskettava. Ajatus syntyi sen johdosta kun eräs lukija kommentoi, että Henriikan Esim. Esa "ei ole musta yhtään kokeellinen", vaikka teos on, tietenkin, mitä kokeellisin: jokainen runo perustuu johonkin avantgardistiseen metodiin, on siis kirjaimellisesti "kirjallinen koe". Mutta tuota kyseistä lukijaa ilmeisesti hämmensi se, että kokeellinen teos saattoi koskettaa häntä niin paljon - se ei siis voinut olla kokeellista runoutta, koska hänelle "kokeellinen" merkitsi vain ja ainoastaan sellaista runoutta, joka ei koskettanut häntä tunteellisesti. Niinpä hän ei kyennyt hyväksymään Esim. Esan ilmeistä ja runoilijan itsensäkin ilmaisemaa avantgardistista taustaa ja aikomusta.<br /><br />Nämä hyvän ja huonon ja maun ja koskettavuuden kategoriat sietäisivät joutua yhä syvemmin analysoiduiksi. Niihin liittyy kaikenlaista typerää ristiinpuhumista, kätkettyä motiivia, käsitteellisiä sekaannuksia, ja etenkin pahansuopaa kulttuuripolitikointia makuasioiden kustannuksella. Toisaalta musta on aina ollut ihan järjettömän hauskaa miten jotkut jaksaa kihistä kotonaan mustassa sapessaan ja kuluttaa ihan hirveästi aikaa jonkun helkkarin runouden (siis kamaan, runouden! :D ) haukkumiseen ja salaliittoteorioiden rakenteluun! Aina vaan mielikuvituksellisempia piruiluja keksitään ja mustamaalausjuonia punotaan kun naapurin Jani kehtas väittää olevansa runoilija! Voi pojat, siiton oksat pois! Suomalainen kirjallisuuskatkeruus on maailmanmestaritasoa. Sen seuraaminen päihittää saippuaoopperat mennen tullen. :)Anonymousnoreply@blogger.com