maanantai 18. lokakuuta 2010

Ohos, runoraatia

Katsoin eilen runoraadin Yle Areenasta. Muutama kysymys:

- miks kolme viidestä runoilijasta oli jotain ihme professoreita & museonjohtajia?
- jos joku random tyyppi puskametsästä tarjoais jonnekin samanlaista runoa kuin Teemu Mäki luki, pääsiskö kässäri läpi?
- mistä Saska Saarikoski tykkää?

15 kommenttia:

  1. Kysymyksesi sisältävätkin jo vastauksen. Sen sijaan ihmetystä herättää, että olet pystynyt katsomaan koko ohjelman.

    VastaaPoista
  2. mä tykkään semmosista historiallisista pukusarjoista, joissa ihmisiä filmataan aikalaispuvuissa aikalaistiloissa kertomassa aikalaismielipiteitä ja lukemassa aikalaistekstejä.

    VastaaPoista
  3. Normaalisti Teemut ovat erittäin kyvykkäitä ihmisiä. Sen sijaan Teemu MÄEN edellinen teos oli ihan hirveätä jöötiä. Teki mieli kirjoittaa "huonoa", mutta se olisi ollut vain puolittainen totuus. Jos oon mä hakenut runoihin rönsyä ja särmää niin en sellaista. Huononkin voisi tehdä hyvin.

    S.Saarikoski on usein ollut Pressiklubi-ohjelman vieraana, kommentoijana, what ever, ja yhtä avoin mielipiteissään kuin käytetyn Toyotan kulunut kesärengas. En saa kertakaikkiaan irti siitä ukosta mitään. Vaikka kuinka olen repinyt. Poliitikon vikaa siinä on...

    VastaaPoista
  4. MIlloinkohan mua kysytään sinne puitavaksi - saatais tää Teemujen esillepano taas normalisoiduksi ja rima sinne minne se kuuluu eli vielä vähän alemmas.

    VastaaPoista
  5. kattoks erkkaki runoraadin :D

    teemu, itse asiassa joku niistä raatilaisista nimitti mäen runoa pökäleeksi. ja tuo sun havainto s.saarikoskesta on iha oikee kans. kerrohan vielä minkälainen runovideo susta tehtäs!

    VastaaPoista
  6. mää selailin sen netistä jälkeenpäin henriikan takia. yle areenassa on se hyvä, että voi hypätä helposti yli raatilaisten mielipiteet. saman voi tietysti tehdä, jos nauhoittaa ja katsoo jälkikäteen. enivei. olin kiinnostunut saska saarikosken suusta ja puhetavasta, koska siinähän oli vähän samaa sössäävää laatua kuin isällään. tosin tää mielikuva perustuu vain niihin muutamiin video- ja äänipätkiin, mitä olen pentistä nähnyt/kuullut.

    en myöskään tiedä, mistä saska pitää. mutta ehkä tuon ohjelman perusteella ei voikaan sanoa, koska keskimäärin siellä ei ole ainakaan mitään, mistä minäkään pitäisin.

    VastaaPoista
  7. tais tulla pari pilkutusvirhettä. mutta piti sanomani vielä, että pidin siitä mäen musavalinnasta siinä esittelyvideossa, otin oikein artistin nimen ylös ja aion tutustua spotifyssä tarkemmin. ne esittelyvideot ovat yleensäkin ohjelman kiinnostavinta antia. eräänlaisia avatar-profiileja, verrattavissa esim. facebook-profiileihin. miettisin omaani varmasti suhteettoman paljon. nää on nettisukupolven juttuja nää.

    VastaaPoista
  8. joo, ne musiikit oli ehdottomasti antoisimpia. jokaisen runoilijan kohdalla. ja sekin on totta, että ei oikein mikään ollu hyvä. mut johtunee tosta runoraadin peruskonseptista, emmä usko että suunnilleen mikään ois kauheen hyvää.

    mut sori, sanon tän vähän ujosti: runoilijoiden lapset raadissa on aika friikki idea. ei sillä, ihan hyvät kakrut.

    VastaaPoista
  9. katsoin joo, enkä liioitellut: seuratessa siunaantui ihan vanha kunnon vatsanpohjan heikotus. paha olo/mieli helpottaa vasta, kun muistutan itseäni, että sillä mitä runoraadissa tarkoitetaan runoudella, ei oikeastaan ole mitään tekemistä sen kirjallisuuden/ajattelun kanssa, mikä minulle on tärkeää.

    minusta kysymys siitä, saisiko rändöm korpisoturi julkaistua mäen runon tapaisia, on aika turha. kyllä persoona saa vaikuttaa lukukokemukseen/julkaisukynnykseen ja ihan mihin tahansa, kuinka paljon tahansa. toisaalta minun taidekäsitykseni on kai hyvin tekijälähtöinen: rakastun teokseen todella vasta tutustuttuani tavalla tai toisella sen tekijään, olen yhtä kiinnostunut taiteilijahaastatteluista kuin heidän teoksistaan jne.

    ja vaikka mäen runo olikin keskinkertainen, luki hän sen kyllä aivan erinomaisesti. yleensähän halpoja taidepätkiä vaivaa tietty teennäinen, sanomisen puutteesta kielivä pysähtyneisyyden estetiikka, mutta mäki hallitsi sen ja kasvonsa ja sanansa virheettömästi. esityksellään hän oikeastaan jopa voitti minut puolelleen.

    henriikan hieno runo (josta raatilaiset vielä kaivoivat esiin kaikkea makeeta ennestään itselleni tuntematonta) oli taas mun mielestä vähän kehnosti toteutettu. efektit, sekä auditiiviset että visuaaliset olivat sellaista ensimmäisenä mieleen tulevaa taidekoulukamaa: ambient-jurnutusta, kaikuja, zoomauksia jne. siihen olisi voinut ottaa vähän suoremman otteen.

    VastaaPoista
  10. erkka, mulla on kans vähän samat tunnelmat. tosta tulee mieleen jopa joku runousevankeliointi, jolla pyritään saattamaan joukot autuuden tilaan ilman että heille oikeastaan tarvitsee levittää runoutta sen myötä. mutta eipä sitä sitten tiedä mikä vastaanotto niissä ns. peruskotikatsomoissa on.

    musta on täysin oleellista taiteellisen ilmaisun ja kulttuurin kannalta, että ei tartte olla aaltoyliopiston proffa tai tunnustettu kissantappaja since 1789. verkottuminen ennen julkaisua, henkilön aiempi julkisuusarvo jne vaikuttavat luonnollisesti siihen, mitä kustantamoissa edes luetaan "sillä silmällä", mutta mä taas näen voimakkaan tekstin välttämättömänä kaikelle runoudelle. siinäkin tapauksessa, että tekijä jättäytyy kokonaan syrjään.

    mun kokemuksessa se mäen persoona jopa vähensi sen runon entisestäänkin kyseenalaista kirjallista arvoa. suggestiivinen, karismaattinen esiintyjä tuntui jopa haaskaukselta niin yhdentekevän tekstin kohdalla. toisaalta en ihan pysty selittämään tätä vaikutelmaa itsellenikään - esimerkiksi d.h.lawrencen suorapuheiset, -sanaiset, kriittiset ja kitkerät lyhyet mieterunot ovat kaikessa kulmikkuudessaan ajattelua kielellä ja kielessä, kun taas mäki on mielestäni ajatellut kaiken perin valmiiksi, kunhan nyt antaa sille jtn runollista muotoa. tai oikeastaan proosallista.

    se henriikan runo on tosiaan hieno, mutta nimenomaan tekstinä. tontapainen video ei ollut sille kovin toimiva ympäristö. sanakirjasta taas löytyy useempi sellanen, jotka ois toiminu paremmin. ne videot on kaikkineen aika teennäisiä.

    VastaaPoista
  11. mun runovideo vois olla sellainen, missä mä en ole. joku voisi lukea mun runon. mua pääosin oksettaa runo/sen kirjoittaja-akseli, koska tuommonenkin tilanne vaatisi sen, että hallitsisi ilmaisun myös ääneen. se, että sen uskaltaa tehdä tai on sitä tehnyt ei tarkoita että osaisi sen. esim. äänenhallinta on tärkeää, ja toisaalta se ettei vakavan runon ääressä tarvitse yrittää lausua sitä niin, ettei huulet/suu liiku yhtään. Että suurin eläytyminen on kameran tärähdys. Kun esitetään ei olla runoilijoita. Kerran runoraadissa oli Vesa Haapala hienon runonsa kanssa: ehdin sen videon aikana sekä nukahtaa, että herätä.

    VastaaPoista
  12. Eliot: "The only way expressing emotion in the form of art is by finding an 'objective correlative"?? Oho,
    Mä en ainakaa alkaa tommosta'.

    VastaaPoista
  13. Runoja ei pitäisi lausua eikä varsinakaan antaa runoilijoiden itsensä niitä lausua. Kimi Räikkönen voisi olla sopiva lukija.

    VastaaPoista