keskiviikko 6. lokakuuta 2010

oi sin pa jää vim pi !

9 kommenttia:

  1. Hyvät ja arvovaltaiset vastineet Havaintovihko-blogissa. Semminkin, kun foorumin mediakritiikin kohteeksi on aikaisemmin joutunut mm. STT:n uutinen, jossa oli sama lause kahteen kertaan (13.9.2010).

    VastaaPoista
  2. Oijoi, kyllä kävi STT:lle nolosti. Onneks Havaintovihkon punakynä heilahti. Mä vähä luulen, että esim. Matti Vanhasen jääviysongelmat on oikeestaan runoilijoitten vika.

    Eiku.

    Mun mielestä kaikkien jäävien pitäs alkaa nopeasti kirjottaa kaikista jääveimmistä asioista, ja ylistää toisiaan hirveesti. Ja tarkotan nyt kulttuurijäävejä, talous- ja politiikkajäävit tekee sitä jo.

    VastaaPoista
  3. Mä vähän luulen, että olisi parempi lopettaa kirjoittaminen kokonaan, kokonaisvaltaisesti. Jopa oman nimen kirjoittaminen voi koitua kohtalokkaaksi: sitähän on jäävi kirjoittamaan sen.

    VastaaPoista
  4. niin, tuutte tänne jäävisti omalla nimellä kommentoimaan. puffaatte teoksianne. hävetkää.

    VastaaPoista
  5. hoidamme tiedotustehtävää. Suklaarasian ojentaa ja mainostaa - kun aiemmin unohti - olevansa myös ntamon kirjailija.

    VastaaPoista
  6. reijo, avasin suklaarasian ja löysin makkaratehtaan. kiitti ny kummiski.

    sandströmin mielestä kirjojen yhtenäinen ulkoasu on banalisoiva. mun mielestä se taas on ku taivaan lahja, SEMMINKIN kun usein kirjat on suunniteltu rumiksi. mä oon aina pitäny ranskalaisten kirjojen vähäeleisyydestä, se lisää paljonpuhuttua hartautta ja arvokkuutta kirjan ympärille. tietysti oon täysin suunnittelun puolella kun teos sitä vaatii, mutta anteeks vaan, usein ne näyttää ihan pakkostailatuilta. on tietysti totta, että ntamon sarja-asu rajoittaa erilaisia taittoon ja kirjan kokoon liittyviä ratkaisuja, mutta näemmä se kortteisenkin kirja tuli ulos ihan omannäköisenään. ei tekijät saa muuallakaan tahtoaan vääjäämättä läpi teostensa kohdalla.

    oman ulottuvuutensa tähän tuo l.lehdon käsitteellistys. jos sarja-asuvalinnan ajattelee käsitetaiteena, täytys lähtä miettimään sitä elettä kirjataloudessa. en aatellu nyt tehdä niin, halusin vaan väittää että se mitään banaalia ole. sandström käsittää avantgarden uniikimmaksi kuin joku muu runous, jolloin se pitäisi eritoten stailata teoskohtaisesti. sitten ollaan nihilistiä jos näin ei tehdä. en oo koskaan olettanut, että ranskalainen tapa tehdä kirjaa tai penguin-pokkarin vanhat habitukset ois nihilistisiä. ja teoskohtainen kansikuva ja taitto ei taas estä kilohinta-ajattelua.

    sarja-asu voidaan ymmärtää myös arvokkuutena, tunnistettavuutena, auraattisuutena ja etabloitumisen merkkinä. tai siten minä olen sen taipuvainen ymmärtämään.

    sandströmin argumentti esteettisestä jännitteestä koskee mun mielestä kirjateollisuutta laajemmin - kirjahan on nykyisessä historiallisessa muodossaan teollinen tuote, jota levitetään kaupallisesti. makkaratehtaan luonnetta ei muuta se, että se tekee vähemmän makkaroita. ja ntamon makkarat on tarvepainatusmakkaroita. vastuu on tässä kohtaa myös yleisöllä: makkaratalojen bleu on vanhastaan otettu vastaan valmiina laatuna, ntamon kohdalla oletus kyseenalaistuu, lukijan pitää itse miettiä onko kirja hyvä vai ei. jostain syystä tämä sattuu enemmän kuin se, että tässä maassa kirjoitetaan paljon hyvää runoutta, josta suurin osa on jäänyt julkaisematta.

    mun on myös vaikea ymmärtää sandströmin pointtia siinä, että ntamo ei voi haastaa wsoy:ta bisneksenä, koska lehto naureskelee sille, ettei wsoy lemppaa pihalle graafista osastoaan. kyl se wsoy tarttee graafikoita oppikirjoihin, keittokirjoihin ja kaiken maailman isänpäiväkirjakansiin vaikka se nyt sarja-asustaiskin kaiken julkaisemansa avantgarden. montakohan graafikkotyövuotta wsoy panostaa avantgardeen tai edes runouteen kokonaisuutena?

    ilmeisesti tässä on täysin erilainen näkemys sarja-asun vaikutuksesta sisältökeskeisyyteen. mä oon kenties niin visuaalinen ihminen, että mua usein haittaa kirjojen kansisuunnittelu. vain harvat on minusta hyviä ja hienoja. mainittakoon esim. j.joutsijärven "tule on minun nimeni", jokaluontuu teokseen tosi hyvin. mitäs se graafinen osasto sen kannen eteen tekikään.

    kumma kun tätä lehdon markkinapuhetta ei nähdä osana käsitetaiteellista teosta. performanssi? miten tää suhtautuu muuhun markkinapuheeseen? onko tää edes kapitalismia? puheet graafisista osastoista alkaa vaikuttaa vähän hölmöiltä, jos aattelee, että kapitalistisen yrityksen pohjalla on tavallisesti pääoma. entäs ntamolla? sandström arvelee voitontavoittelun vaikuttavan l.lehdon toimintaan, ikäänkuin kuluttaja-lukija ei myös ajattelis rahaa. taloudelliset realiteetit vaikuttavat lukijoiden päätöksiin, ainakin minä pystyn hankkimaan uuden kirjan, jos sen hinta heiluu 10-15 euron välillä. kirjakaupoissahan hinnat ovat kaksinkertaiset.

    mulla on semmonen käsitys, että ntamolla julkaiseva säilyttää täydet oikeudet teokseensa - oonko oikeassa? jos näin on, ntamo ei todellakaan haise yhtään miltään sanomakonsernin vartalon taipeelta.

    VastaaPoista
  7. (M'oon vähän epävarma siitä olenko mä ntamon suhteen jäävi vaiko en. Varmuuden välttämiseksi ilmoitan olevani jäävi ja yritän muistaa puffata jotain)

    "on tietysti totta, että ntamon sarja-asu rajoittaa erilaisia taittoon ja kirjan kokoon liittyviä ratkaisuja, "

    Rajoittaa hyvin paljon, tuon kokoiseen kirjaan on hankala saada aikaiseksi "ilmavuutta" josta itse pidän.

    "mutta näemmä se kortteisenkin kirja tuli ulos ihan omannäköisenään" Ja "ilmeisesti tässä on täysin erilainen näkemys sarja-asun vaikutuksesta sisältökeskeisyyteen."

    Sarja-asulla VOI olla suurikin vaikutus kirjan sisältöön. Itse suunnittelen taiton sen mukaan miten kirjan muotoa sillä hetkellä haluan tutkia (Esim. aukeaman hyväksikäyttöä). Ja monetkaan kokeiluni eivät mitenkään sopisi ntamon uuteen kirjojen kokostandardiin.

    Jos kirjoittaja taittaessaan tietää tarjoavansa kässäriään ntamolle, niin hän tod. näk. yrittää taittaa kirjansa ntamon formaattiin sopivaksi. Tämä saattaa jatkossa kaventaa taitto- ja ulkoasukokeiluja.

    Toivottavasti Leevi jatkossakin hyväksyy konseptista poikkeavia teoksia ja toivottavasti niitä tehdään jatkossakin.

    "ei tekijät saa muuallakaan tahtoaan vääjäämättä läpi teostensa kohdalla."

    Itse asiassa tämä on syy miksi olenkin aiemmin valinnut omakustantamisen, minä kun haluan suunnitella kirjan sisällön lisäksi sen koon ja muunkin ulkoasunkin ja tarvittaessa myöskin sisäisen kuvituksen haluamma tehdä itse. (puffi #1: Seuraavassa teoksessani kuvitus vyöryy runsaana, kuvia on nyt - 47 sivua taitettuani - 31 kpl ja osan kirjasta voi lukea eräänlaisena sarjakuvana ...saa nähdä kust'antaako joku sen)

    Nääs tää diy taustani velvoittaa tekemään kaiken mahdollisen itse...

    "sandström käsittää avantgarden uniikimmaksi kuin joku muu runous,"

    En muuten ensimmäisellä lukemisella huomannutkaan tuota, mutta kyllähän siitä sen vaikutelman saa, omalaatuinen ajatus. Tosin ei kai hän ihan suoraan siellä sano avantgarden olevan muuta runoutta uniikimpaa? Vai jäikö minulta jotain huomaamatta?

    "kirjahan on nykyisessä historiallisessa muodossaan teollinen tuote, jota levitetään kaupallisesti. makkaratehtaan luonnetta ei muuta se, että se tekee vähemmän makkaroita."

    Tämä onkin se mikä minua näissä ntamoon kohdistuneissa valituksissa eniten häiritsee, onko kovinkin pahasta tehdä paljon lihaisaa makkaraa muutaman jauhomakkaran sijaan?

    mulla on semmonen käsitys, että ntamolla julkaiseva säilyttää täydet oikeudet teokseensa - oonko oikeassa? jos näin on, ntamo ei todellakaan haise yhtään miltään sanomakonsernin vartalon taipeelta.

    Juu, oikeudet säilyvät tekijällä, jopa niin hyvin etten vielä ole saanut sopimusta eteeni... Tämä on osasyy miksi minä en voisi isoille kustantamoille päätyäkään, minä kun haluan luovuttaa teosteni oikeudet public domainiin (joskus kylläkin CC BY-NC lisensoin ne, riippuu pitkälti sen hetkisestä fiiliksestäni) ja käsittääkseni isoissa kustantamoissa moinen ei onnistuisi, minulla tosin ei ole mitään kokemusta isoista kustantamoista.

    Ja puffi #2: Keski-Suomen Kirjailijatalolla lauantaina 16. lokakuuta ompi visuaaliseen runouteen keskittyvä Uuden Runouden Festivaali ja siellä tulee olemaan esillä meikkikseltä ennennäkemättömiä digirunoja, vispoja, sarjakuvarunoja ja jollen aivan sekaisin ole näytän pari cutupäänirunovideotakin.

    VastaaPoista
  8. hyvin puffattu, jouni. oikeestaan kaikkien pitäs kommentoida anonyymisti, niin oltas aivan varmoja siitä, ettei mitään jääveyksiä livahtele.

    mä tosiaan sain tosta sandströmin kirjoituksesta sellaisen käsityksen että eritoten avantgarde tarvitsisi teoskohtaista graafista suunnittelua. siis ei se sitä suoraan sano, ulos se piti sieltä lukea. mutta sun tapauksessa ymmärtäisin, että keskeistä ei oo kustantamon graafinen osasto vaan sun oma työskentely kirjan olemuksellisuuden parissa. tätä tietysti ntamon sarja-asu rajoittaa, ja tietysti se myös antaa tekijöille ennakkokäsityksen siitä, miltä oma kirja näyttää ja siten vaikuttaa kirjoittamiseenkin.

    ja ihan oma lukunsa on se, onko tuo ntamon sarja-asu sitten paras mahdollinen. ei se aivan toivoton ole, mutta minusta kannen fonteissa ja niiden asettelussa on toivomisen varaa. noin vähäeleisessä suunnittelussa tekstin hahmo on tosi tärkeä. tuo viivakoodin hahmo saattaa myös häiritä, mutta mä ajattelin senKIN taidetekona, joka kontekstualisoituu tähän ntamo-nimiseen teokseen.

    "Lehdon tämänkertaisessa(kin) ulostulossa on lähinnä taloudellisia argumentteja." kirjoittaa sandström vielä tuolla bloginsa kommenteissa. tämä kai tässä ntamotilanteessa eniten ihmisiä ärsyttää - ne perinteiset kustantamot pitävät hienostuneesti talousseikkansa poissa silmistä, poissa mielistä. ja ntamoteoksessa tulkinta taloudesta ja markkinoista on oleellista. ja se, että se todella on erikoista taloudellista toimintaa eikä vain suunpieksäntää. oon lukenut näitä ntamokeskusteluja aika monia, ja huomaan koko ajan harmikseni, että l.l:n puheenvuorot määrittävät koko keskustelua. yleensä trollista ei seuraa mitään hyvää, mutta kun kyse ei ole vain trollauksesta, vaan ntamo on toimiva, positiivinen hanke. sen suhde perinteiseen kirjatalouteen ja kapitalismiin on yks sen kiinnostavimmista piirteistä, ja mä toivoisin että joku kirjoittas siitä, koska en usko käsittäväni taloutta riittävän hyvin.

    se, että oikeudet pysyvät tekijällä on minusta yks tärkeimpiä seikkoja ntamon toiminnassa. koko ajan puhutaan siitä, että tekijä saa huonoa palvelua (ei arvostelukappaleita mihinkään, ei kustannustoimittamista - mikä ei täysin edes pidä paikkaansa), mutta unohdetaan, että tekijällä on myös varsin merkittäviä etuja.

    VastaaPoista
  9. otan lyhyesti kiinni: kyllä, oikeudet onkirjoittajalla julkaisun jälkeenkin.

    VastaaPoista