"Nuorekkaita piirteitä kirjallisuudessa"

...kuuluu V. Artin Runon kevät -teoksen alaotsikko. Kirja on ilmestynyt vuonna 1930. Näyttää siltä, että 2000-luvun ensimmäisestä vuosikymmenestä ei tarvitse kirjoittaa mitään välitilinpäätöksiä erikseen, voi vain lainata 1920-luvun jälkeen tehtyä tekstiä. Maailmantilannekin oli vähän samanlainen, suuri ja hirveä talouskriisi oli meneillään.

Nuorisotyylinen kaunokirjallisuus on päässyt Suomessa tällä vuosikymmenellä suureen vauhtiin. Kun se nyt on siirtymässä uusille, kypsemmille urille, niin on syytä luoda katsaus tämän merkillisen, myös muissa maissa esiintyvän murroskautisen ilmiön luonteeseen. [...]


Kokeilujensa ohella ovat nykyiset suomalaiset nuoret runoilijat ehtineet jo kirjoittaa kypsempääkin runoutta, osaksi vanhoihin, osaksi uusiin muotoihin, mutta näiden täysipainoisempien tuotteiden käsittely ei kuulu tämän teoksen puitteisiin. En luule heidän itsekään ottavan usein hutiloituja tahi enemmän tai vähemmän tietoisen parodisia tuotteitaan kovin vakavalta kannalta [...]

Kirjailijat, jotka toimittavat puolikypsiä, heitä itseäänkin huonosti tyydyttäviä teoksia julkisuuteen [...] heikontavat sillä lailla suotta vastaista asemaansa ja pitävät suomalaisen kirjallisuuden tasoa alempana kuin se voisi olla.

V. Artissa oli kuitenkin eräs merkittävä ero verrattuna nykyiseen isäilykritiikkiimme: hän halusi nuoren runon olevan vielä kokeilevampaa ("Päinvastoin, olen [...] edistyshaluisempi kuin "nuoren" kirjallisuuden harrastajat itse"). Huvittavaa on kuitenkin huomata, että samat argumentit - kypsymättömyys, keskeneräisyys - ovat säilyneet käytössä ainakin nämä 80 vuotta. Nuorisotyyli ja nuorekkaat piirteet ovat moite. Mutta onkohan V. Artin teos samalla perinpohjaisinta, mitä "nuorisotyylin" poetiikasta on suomalaisessa kirjallisuudessa kirjoitettu?