Nyt astuu kirjallisuutemme valokeilaan runoilija, joka uskaltaa puhua vaietuista asioista lukukelpoisien runokuvien avulla. Pinta ei väreile, mutta peiton alla kuhisee.
Timo Bolmberg-Terho-Luoma-Aho-Helle-Harju ei kokoelmassaan Runsaasti ruumiita, kastelimme puhekulpia huulilla nolo tuuli, heitä kahvilla masturboi ollenkaan, vaan tyydyttää lukijan ruumiin runsaasti, huulillakin ja heittää vielä kahvilla. Se on kypsään ikään ehtineen miehen työ, antaa sekä elämälle että runoudelle laveat raamit. Uusi runous on kohonnut vuoksena aallonmurtajan yli ja luode on jättänyt meren aarteet ihmeteltäväksi.
Nyt ei tarvitse enää pelätä, että uusi suomalainen runous uhkaisi millään tavalla kirjallisuuttamme ja kustannuskenttämme yksimuotoisuutta. Bolmberg-Terho-Luoma-Aho-Helle-Harju kohtaa lukijan ja kriitikon odotukset täysin. Toivottavasti tämä lahjakkuus siirtyy oikean kustantamon talliin, jotta ei enää tarvitse jaella hyvää runoutta lukijoille internetissä ilmaiseksi. Runojen lyyrinen syvyys ilmenee vaikkapa tästä katkelmasta:
mea kulpa, että kaikki kävikin keltaiseen
kanarianlintuun joka häkissä lauloi niin
että albatrossin kaulaani ripustin
ja nousin purteen juopuneeseen
ntamoPoEsian toimituskunta ei ole tehnyt kovin huolellista työtä. Jopa nolompaa kuin kirjoittaa runoilijan nimi väärin sanomalehtitekstiin on painaa se väärin runokirjan kanteen. Kyseessähän ei ole "Blomberg-Terho-Luoma-Aho-Helle-Harju" vaan Bolmberg-Terho-Luoma-Aho-Helle-Harju. On sääli, että vuoden komeimman runokokoelman on kustantanut pahainen nyrkkipaja, ja näin riskeerannut nousevan tähden omaäänisyyden ja kokoelman huolellisen viimeistelyn, koska ntamoPoEsiahan tunnetaan lukuisista keskeneräisistä räkäisyistään.
Joka tapauksessa kustantaja on nyt sylkenyt myötätuuleen ja onnistunut päästämään ilmoille kokoelman, joka sietää huomata ihan omassa kritiikissään eikä kirjallisesti raportoituna yleisteilauksena, joka voisi päästä kun oltaisiin toimituksen isoimpien poikien kanssa kalijalla ja puhuttaisiin nykyrunouden tilasta.
- - -
Luutii julkistaa ehdokkaat esikoispalkinnon saajiksi Suomen isoimpien kirjamessujen yhteydessä keskeisimmällä lavalla ja täyttää koko kulttuuriosastonsa kirjamessutäpinällä neljän päivän ajaksi.
oikein gut.
VastaaPoistamutta itselläni oli suuria vaikeuksia lukea teosta loppuun. luulin jo monesti lukeeni sen, mutta jotenkin jostain syystä tuntuu siltä, että viimeinen lause pyrkii karkaamaan kauemmaksi ja kauemmaksi. en tiedä johtuuko tämä teoksen kokeellisuudesta tai avantgardisuudesta vaiko ihan vain siitä, että teos tuntuu kasvavan. tuntuu kuin viimeinen sana puuttuisi. ehkäpä se on vain niin monimerkityksellinen.
voisikohan olla, että löysit kokoelman kokeellisimman kohdan? kun minun täytyy rehellisenä kriitikkona tunnustaa, etten saanut luettua sitä loppuun. oli se sen verran monimerkityksellinen ja haaroi moniaalle ilmaisussaan.
VastaaPoista