1. Schlegel argumentoi runouden kaikenkattavuuden, sen luontaisen hybridisyyden ja moniaineksisuuden saattelevan sitä kohti klassisuuden horisonttia. Tämä on nimenomaan romanttisen runouden piirre, ja romanttisen runouden luonne on itse progressio, se on jatkuva kehkeytymisen tila, johon jokainen runoteos voi "tietyssä mielessä" liittyä, lähinnä oman runollisuutensa kautta - siksi että kuuluu runotaiteen piiriin. Schlegelin oma kirjoitusmuoto tässä pohdinnassa on fragmentti, muoto, joka sekin merkitsee keskeneräisyyttä sinänsä, sen sijaan että ajatus suljettaisiin, se avataan. [1]
2. Tätä voi verrata joihinkin näkemyksiin proosan eduista lyyriseen runouteen nähden, esim. Mihail Bahtin piti runoudelle tyypillisenä yksiäänisyyttä, so. yhden puhujanäänen vallitsevuutta proosan näkökulmavaihteluihin verrattuna. Eli syntyy vastakkainen tilanne kuin Schlegelin idealisoimassa romanttisessa runoudessa - proosan potentiaali sulkea itseensä maailmoja, pluraliteetteJA ja ensyklopedioita on mahtava, kun taas runous voi sisältää vain yhden linjan. Ja samalla kun nimitän tilannetta vastakkaiseksi, asetelma näyttääkin typerältä: mitä ihmeen vastakkaisuutta on proosassa ja runoudessa, mitä on kirjoitettujen muotojen vastakkaisuus.
3. Minä en oikeastaan tiedä mitä tarkoitan puhuessani runoudesta. Ehkä se on jokin vakiintunut julkisen toiminnan ala, ehkä viittaan johonkin yhtä täsmälliseen kuin media puhuessaan "peliriippuvuudesta" - toimiiko se samalla tavalla kuin Wittgensteinin pelimetafora perheyhtäläisyysteorian yhteydessä? Peliriippuvainen voi siis olla koukussa shakkiin ja jalkapalloon, WoWiin ja monopoliin, pajatsoon ja ässäarpaan, pirunnyrkkiin ja faroon. Runous -> teko, teksti, metaforarakenne, tarina, elämäntapa, julkisen esittämisen ja sanankäytön traditio, kuvaus, laulu, arvoitus, rakastettu, tiivis tai lyhyt sanamuoto, laaja kertova säemuoto, kirjallisuushistorian määrittelemä kulttuurin perusteksti (Kalevala, Beowulf). Tarkoittaa paljon ja ei-mitään.
4. Miltä näyttää tätä vasten lause: "2000-luku" "on" "suomalaisen" "runouden" "juhlaa". Mitä siis merkitsee "runouden" "monimuotoisuus"? Mitä tarkoittaa se, että joku "kustantaa" "runoja"? Miksi kukaan haluaisi "kuulla" "tämän" "runon". Ja miten kummassa kukaan pystyy "lopettamaan" "runouden" "kirjoittamisen"? Miksi kriitikko sanoo että jokin "on" "runollista"? [2]
5. Runo & toisto [3]:
a) Tietysti jonkun sanan hokeminen aiheuttaa kyseisen sanan merkityksen väljymisen. RUNORUNORUNO US, runOUsrunousRUNOUSRUNous, runollINENRUNOllinenRunOLLInen. runorunorunorunorunorunoruno.
b) MUNAMUNAMUNAMUNAMU
Osasin rakentaa äänteellisen ketjun, jossa sana muna muuttuu sanaksi namu. Eli esittelin ihmeellisen mutta pienen verbaalisen oivalluksen, joka paljastaa meille hirveän olennaisia seikkoja kielen toiminnasta.
Kuten että hokemalla
KOVAKOVAKOVAKO
VAKOVAKOVAKOVA
kovasta tulee ennenpitkää vako ja vaosta kova. Sehän merkitsee maskuliinisen ja feminiinisen elementin yhtymistä, absoluuttista ja loppumatonta hedelmällistä aktia, universumin jatkuvaa syntymää - ja tämä kaikki vain kahden tavun ja kahden sanan voimalla. Tässä on sitä universumia sokean kanan nokkaamassa hiekanjyvässä, romanttinen runous toiminnassa.
6. "Pitäisi olla puhumatta runoudesta" (Teemu Manninen, kommentti aiempaan entryyn, ihan sivun alapäässä) / Olisi vaiettava runoudesta. Viittaako runous ilmiöön vai ilmiön nimeen, tarvitseeko ilmiö nimetä?
7. Jos ilmiön nimeää uudelleen, merkitseekö se ennen kaikkea riisuutumista nimistä? Ennen: "kirjoitan runoja"; Nyt: "kirjoitan". Poistaa kaikessa hiljaisuudessa tunnisteet runo, runous. Kirjoittaa tästälähtien suoria kritiikkejä autuaan tietämättömänä tekstin julkaisugenrestä: x:n tekstit, kirjoitukset, kirja, teos, tarinat, lauseet, virkkeet, väitteet, lemma, teoreema, kuvaus, sanat.
8. Pentti Saarikoski.
9. Äskeinen vain osoituksena tapahtumisesta, liittämisestä ja kylkiäisistä.
10. Halusin vain kysyä olematta kysyvä.
11. Tämä johtaa siihen, että runoutta ei voi olla olemassa, eikä sitä ole koskaan ollutkaan olemassa. Sikäli kun sitä on ollut olemassa, se ei ole koskaan ollut leikin tai taiteen muoto, ainakaan missään absoluuttisessa, jakamattomassa, kevyessä mielessä, vaan se on ollut kaupallisen toiminnan muoto ja sikäli osa aikuisten maailmaa. Nyt kaikki tämä vaikuttaa vähemmän välttämättömältä, joskaan ei täysin.
12. Tietysti juontuu reductio ad absurdum.
[1] Friedrich Schlegel, "Fragmentteja". suom.Vesa Oittinen. Teoksessa Oi runous. Romantiikan ja modernismin runouskäsityksiä. Toim. Tuula Hökkä. SKS 2000. Englanniksi täällä. Kiitos Schelgelistä, T.
[2] "lainausmerkkimeemi" "anastettu" "ihmisten" "eleistä"; "kiitos" "P" & "V" "," .
[3] toiston vieraannuttavuudesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
#7, muttei #11. Byron:
VastaaPoistaThus saith the _Preacher_: "Nought beneath the sun
Is new," yet still from change to change we run.
What varied wonders tempt us as they pass!
The Cow-pox, Tractors, Galvanism, and Gas,
In turns appear, to make the vulgar stare,
Till the swoln bubble bursts--and all is air!
Nor less new schools of Poetry arise,
Where dull pretenders grapple for the prize:
O'er Taste awhile these Pseudo-bards prevail;
Each country Book-club bows the knee to Baal,
And, hurling lawful Genius from the throne,
Erects a shrine and idol of its own...
Monta miettimisen arvoista asiaa. Kiinnitän pikaisesti huomiota vain numeroon 4: Mitä tarkoittaa, että joku "kustantaa" runoja?
VastaaPoistaYleensä kustantamista ajatellaan laskujen ja kulujen maksamisena, siis ensisijaisesti taloudellisena toimintana. Voihan se sitäkin tarkoittaa, mutta kannattaa muistaa sekin, että sana "kustantaa" tulee latinan sanasta "costare", joka merkitsee asian takana lujana seisomista.
Asenne on perinteisesti liitetty kaiken kokoisiin kustantamoihin, ei ainoastaan ntamoihin. Siinä suhteessa "kustantaminen" ei ole muutunut miksikään. Sen sijaan melkein kaikki kustantamiseen liittyvät asiat ovat radikaalisti muuttuneet, kuten julkaseminen, painatus, jakelu, levitys ja kirjakauppa. Siinä sitä onkin miettimistä.
Teemu, #7 & Herrickin argumentti, laulu ja kirjoitus - "The Argument of His Book"
VastaaPoistaI sing of brooks, of blossoms, birds, and bowers,
Of April, May, of June, and July flowers.
I sing of May-poles, hock-carts, wassails, wakes,
Of bridegrooms, brides, and of their bridal-cakes.
I write of youth, of love, and have access
By these to sing of cleanly wantonness.
I sing of dews, of rains, and piece by piece
Of balm, of oil, of spice, and ambergris.
I sing of Time's trans-shifting; and I write
How roses first came red, and lilies white.
I write of groves, of twilights, and I sing
The court of Mab, and of the fairy king.
I write of Hell; I sing (and ever shall)
Of Heaven, and hope to have it after all.
(kohtaan 11 tekis mieli hakea jotain kriitikosta, ehkä pope auttaisi kiinnittämään peilin seinään kasvojen korkeudelle.)
Karri, tuo on todellakin suuri muutos. ja olen vähän yksityisesti miettinyt, että mitenhän wsoy:n viimeaikainen toiminta JA uutisointi siitä liittyvät kustannuskentän muutoksiin. ja tietysti kysymykset ovat akuutteja kaunokirjallisuuden kohdalla. kun oppikirjapuolella kaikki taitaa olla paljon yksinkertaisempaa.
kustantamisesta vielä - olen törmännyt siihenkin, että kirjoittajat saattavat korostaa kustantajiensa tarjoamia "palveluita" - esim. arvostelukappaleiden lähettämistä. että kustantaja on jotenkin parempi, jos se hoitaa käyntsärit ja peeärrän. mikäs siinä jos siitä tykkää.
VastaaPoistasamaten jännä oletus, mikä tuli ilmi myös sofi oksas-uutisoinnissa: kirjailija ei ole työsuhteessa kustantamoon eikä siis voi saada potkuja. mutta potkuina ne silti voidaan ajatella. tämä on aika hämmentävää.
Nimenomaan. Helpoimmin olisi potkuiksi määriteltävissä, mikäli kyseessä ei olisi juuri Sofi Oksanen. Uskoisin, että hänellä lienee vaihtoehtoja kustantajaksi.
VastaaPoista