1 Mikä siinä on kun mitään ei jää mieleen? Vaikken koskaan luekaan runoja, niin en osaa siteerata ulkomuistista ainuttakaan nykyrunoteosta. Toista on vanha suomalainen runous, josta muistan vaikka mitä, kun koulussa aikoinaan päntättiin, ja seistiin nurkassa ja taas päntättiin. Nämä nykynuoretkaan eivät opi enää mitään ulkoa, kun ei ole kunnon kuria. Mutta joka tapauksessa nykyrunous on turhanpäiväistä ja mitään siitä ei jää mieleen.
2 Mikä siinä on kun nykyrunous on niin vaikeaa? En kyllä ole sitä paljoa lukenut, ja syy siihen on, että se on niin vaikeaa. Kun siitä ei ymmärrä mitään ilman akateemista sivistystä, ja sitten kun pitäisi kuulua runopiireihin, että ymmärtäisi ne sisäpiirin vitsit, joita nykyrunoilijat julkaisevat. Toista oli ennen, kun runous oli kansallista ja kaikki ymmärsivät sitä. Silloin minäkin luin runoutta kun ymmärsin sitä. Mutta nyt on tällaista: "Mä olen mies. En mä enää aja virvatulta / mua puri baarikärpänen joka päivä / ja joka ikinen yö". Mitä tästäkin voi käsittää, akateemista postmodernia sotkua. Kuuntelen mieluummin radiosuomipoppia.
3 Mikä siinä on kun sellainen television ja Nintendon räiske ja väkivalta on levinnyt nykyrunouteenkin? On niin verta ja suolenpätkiä, ja oksennusta ja syömishäiriötä ja vaikka mitä raiskausta. Siksi en koskaan lue nykyrunoutta. Toista se oli ennen, kun runoilijat tekivät esimerkiksi kansalliseepoksemme aiheistosta tunnelmallisia runoja, semmoisia rauhoittavia ja koskettavia, ilman mitään mässäilyä.
4 Mikä siinä on kun nykyrunous on sellaista sisäpiirien hommaa? En viitsi lukea sitä, koska en tunne ketään runoilijaa, ja kun tiedän, että runoilijat kirjoittavat kuitenkin toisilleen. Toista oli ennen, Koskenniemen aikoina, silloin ei ollut mitään ahdasta runouseliittiä, jonne noustiin vain jos päästiin jonkun kaveriksi. Silloin luonnonlahjakkuudet nousivat korvesta, siihen ei salonkeja tarvittu. Silloin osattiin, eikä tunnettu oikeita tyyppejä.
5 Mikä siinä on kun nämä nykyrunoilijat on niin nokkavia? Sellaisia nuoria arrogantteja kolleja ja mirrejä, jotka kirjoittavat lähinnä itsestään, luulevat varmaan olevansa kiinnostavia. Minä en ole kiinnostunut heistä, siksi en lue nykyrunoutta. Toista se oli kun Eino Leino kirjoitti Lapin kesästä, siitä oli runkkaus kaukana.
(kiitokset erityisesti internetin anonyymeille; runolainaus Teemu Mannisen Lohikäärmeen pojasta)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
herkkua, jes! mutta missä vastaukset!
VastaaPoistahmm, itse asiassa mä olen ollut niin tämän kansanperinteen lumoissa, etten oo tajunnut että kysymyksiin voi myös vastata!
VastaaPoistaehkä mun pitää tehdä vastausentry. tai ehkä rakkaiden lukijoiden pitää tehdä vastauskommentteja.
Halataan!
VastaaPoistayks Kake
Olet kirjoittanut tästä samasta aiheesta aiemmin hyvin raikkaasti, siksi ihmettelen miksi levy on jäänyt päälle. Antaa ihmisten pitää Leinonsa ja Sarkiansa, ei kai se ole keltään pois? Arvostan kyllä ennakkoluulottomuutta, mutta ei ketään voi pakottaa rakastamaan, runouttakaan, taikka nykyrunoa, taikka kokeellisuuden nerokkaimpia saavutuksia.
VastaaPoistakristian, minäkin pidän mielelläni leinoni (kaikki heidät!), sarkiani, jylhäni, onervani, cajanderini, juvani, kiveni, achreniukseni, koskenniemeni ja kalevalani. ja tämä on luullakseni myös se suunta, jonka kanssa uudempi suomalainen runous ei ole juurikaan tiliä tehnyt. sen aika vielä tullee.
VastaaPoistaen ole oikeastaan ajatellut, että kenenkään olisi pakko pitää mistään runoudesta - en minäkään pidä kokeellisesta runoudesta enemmän kuin jostakin muusta. pahoittelen jos kirjoituksistani syntyy sellainen mielikuva. minusta vaan nykyrunoutta - kaikenlaista nykyrunoutta - haukutaan samanlaisista piirteistä, joista on jo aiemmin ehditty moittia kaikenlaista runoutta. tällä hetkellä keskustelun piste vaan tuntuu olevan jossain kokeellisuuden (nimetty) ja muun (nimeämätön) saumakohdassa, siellä kokeellisuuden puolella. mistä muusta voi puhua, jos sillä muulla ei ole kummempaa nimeä kuin "runous", ja jos nimeämisyritykset aiheuttavat heti allergiaa?
ajattelin tässä ivaavani enemmän argumentaatiota kuin minkäänlaista runoutta.
lisäksi puolustan itseni toistamista (btw, missä olen kirjoittanut raikkaammin?). tämähän on blogi, jossa taisi käydä ilmi, että työpöydälläni on aune hiiskun sarkia-elämäkerta...
haleja kakeille + kaikeille <3
Joo, ymmärsin kyllä ivan kohteen. Mutta maisematauluista pitävää ei välttämättä saa ihan äkkiä Picasson ja Dalin äärelle eikä ole tarviskaan.
VastaaPoistaJa modernismi kai tässä on viime aikoina enemmän ollut liipaisimella. Erilaisista puheenvuoroista välittyvää vähättelyä ja halveksuntaa ei voi olla huomaamatta. Kun kokeellisuudelle on vaadittu viime vuosina ymmärrystä ja uudenlaista lukutapaa, on monelta samaa tahtia unohtunut kirjallisen biodiversiteetin kunnioitus muun kuin kokeellisen monimuotoisuuden suhteen.
Kaipa kirjallisuuteen ja taiteeseen kuuluu rintamalinjojen vetäminen. Panoksena ei tosin ole pelkkä taiteellisen näkemyksen paremmuus vaan taustalla vaanivat kirjallisen viidakon lait, taistelu arvostuksesta, olemassaolosta, apurahoista ja kustannussopimuksista.
Uusimmassa tulessa olet aihetta käsitellyt. Artikkelisi runollisen kolmososion luulen lukeneeni aiemmin nettiversiona.
se tulen artikkeli oli ilmestynyt tässä blogissa aiemmin, muokkasin sitä tosin jonkin verran lehteä varten. mutta vastasin tähän entryssä.
VastaaPoistaapurahat, palkinnot ja kustannussopimukset menevät ainakin tällä hetkellä vähemmän kokeellisen runouden kuin tämän ns. muun runouden suuntaan.
koen tietysti nyt itsekin syyllistyneeni vähättelyyn ja halveksuntaan, mutta oikeastaan on jännä, että kokeelliseen runouteen kohdistuvaa halveksuntaa voi kylvää ihan estotta jopa isoissa sanomalehdissä. olen aiemmin todennut jossain kommentissa, että luen modernistiseen perinteeseen kuuluvaa lyriikkaa paljon ankarammin kuin kokeellista, ja se pitää paikkansa. modernistinen perinne ei saa olla sen kummempi suojapaikka ilmanaikuiselle värssyilylle kuin kokeellisuuskaan. ja haastavampi se on juuri siksi, että moderniin taide- ja runousinstituutioon kuuluu perinteen dynaaminen käyttö, uusintaminen, kyky siirtää se uuteen kontekstiin ja saada sen merkittäväksi uudessa ajassa. pelkkä mukailu ei tähän riitä, ja modernismin kyseessä ollessa tehtävä on hyvin haastava, siihen tarvittaisiin mestarillinen kirjoittaja, joka osaa myös lukea perinteensä. suomessa saattaa olla pari viime vuosina julkaistua kirjaa, joissa tähän on pystytty. ja modernistisen tyylin kyseessäollessa katteetonta kiitosta myös jaetaan kaikkein eniten - ja tästä olenkin kirjoittanut. miksi kiittää tiiviiksi tehtyä runoutta tiiviydestä sinänsä etc.
Ryhmähali!
VastaaPoistaNo joo, kyllä kai kaikkeen runouteen kohdistuvaa halveksuntaa tulee voida kylvää isoissa lehdissä ja vaikka Ylen tv-kanavilla? Tietenkin soisi, että se olisi jotenkin fiksusti toteutettua, mutta sama koskee ihailua.
Onhan Helsingin Sanomissakin ollut laajoja artikkeleita mm. digirunoudesta, joista ei löydy yhtä ainoaa kriittistä sanaa. Ainoastaan epäillään kriitikoiden kykyä tulkita uusia runovirtauksia.
En näkisi, että huonot, perusteettomat tms. kritiikit kohdistuvat epätasapainoisesti "kokeelliseen runouteen", vaan hyvät ja huonot kritiikit kulkevat läpi runouden.
Huomio, että "nykyrunoutta - kaikenlaista nykyrunoutta - haukutaan samanlaisista piirteistä, joista on jo aiemmin ehditty moittia kaikenlaista runoutta" on mainio.
iiiiiiiiso hali
VastaaPoistahesari on kyllä tehnnyt jotain korjausliikettä sen viimesyksyisen hupailukritiikin jälkeen. en väitä, että kokeellisesta kamasta kirjoitettaisiin suoranaisesti haukkuvia kritiikkejä, mutta esimerkiksi jo termin "kokeellinen" käyttö on jotenkin mielivaltaista välillä, ja jos kriitikko sanoo jotain runoutta kokeelliseksi, siihen saattaa loppua vähäkin yritys lukea sitä runoutta, vaan sitten aletaan ladella jotain eltaantunutta manifestiolettamaa, jolloin arvioitavasta teoksesta saattaa syntyä harhaanjohtavakin kuva. suoranaisia haukkuja tulee harvoin. modernististyyppinen lyriikka sentään on useimmille kriitikoille totunnaista tavaraa - vaikka kritiikki olisi edelleen väsynyttä, niin kyllä sen teoksen piirteet ja ansiot arvostelusta paremmin tulevat esille. tosin tästäkin on poikkeuksia, kuten sanot, huonoa kritiikkiä kirjoitetaan toki kaikenlaisesta runoudesta ja kaikenlaisesta kirjallisuudesta. ja hyvääkin, mutta harvemmin.
ylehän on kunnostautunut runouskentän toimijanakin, esim. tuomalla suureen julkisuuteen jyväskylän runokoulukunnan, jota yks kake on ansiokkaasti vaalinut. ylen pitäisi tulla tekemään juttu sen hajoamisestakin.
typerän ylistämisen ja typerän haukkumisen voisi kyllä lakkauttaa, mutta luultavasti nettiympäristö vain tukee sitä, etenkin kun lukijat taipuvat poimimaan kärjistykset ja media asettelee otsikkonsa, ingressinsä ja jopa linkkiosoitteensa sen mukaisesti. joten esim. aksun laadunvalvontayksikön ratkaisu ryhtyä juhlimaan runoudella (street), jota ei ole tai joka saattaa olla tulossa tai jäädä tulematta, on aika hyvä ratkaisu. lisää fiktiivisiä ja potentiaalisia runouksia, joita voi sitten ylistää ja moittia täysin perusteetta.