koskinen: reikä maailmassa, I

Luin vasta Pekka Tarkan kirjaa Sanat sanoista. Arvosteluja ja kirjoituksia 1957-1984. Ihan sivumainintana toisessa arvostelussa Tarkka otti esille Ari Koskisen, Sörkan Volter Kilven. Kenet?

Hakukone pystyi kertomaan vain sen, että Tommi Melender on aikaisemmin tehnyt saman havainnon. No, hankin sitten Koskisen kirjan. Sen nimi on Reikä maailmassa, ulkoasu muistuttaa WSOY:n a-sarjan romaanien kansitaidetta. Julkaisija on Kansankulttuuri, vuosi 1967. En ole ehtinyt lukea Reikää maailmassa kokonaan, mutta haluan ihan välttämättä intoilla siitä jo nyt.

Tämä on kotimaista kokeellista kirjallisuutta. Kevyesti kokeellisempaa kuin Timo K. Mukka, vaikka hänkin sekoitti erääseen balladiinsa lyyrisiä kohtia. Koskisen kirjassa on nimittäin runon tapaan veistettyä typografiaa, joka saavuttaa aivan hillittömät ulottuvuudet, kun päähenkilö Valdemar kirjan loppupuolella kaivaa lompsastaan esille kultaisen lyyran, ja isomman lakistaan, ja sitten usean sivun ajan teksti valuu lehdillä kuin ylioppilaan lyyran kaaret. Lyyrillistä, vai? Ja samaten runolliset, herkät kuvaukset Aleksis Kiven kadusta voi kertoja listiä juuri päästettyään ne suustaan:

Se on työläisten kaupunginosan bulevardi, sen lehmukset kärsivät, ruoho tukehtuu, sen hiekkakäytävät täyttää roska ja kuona ja irtolaisten tippa- ja pulipullojen sirpaleet,
ratapihoilta ja tehtaista lankeaa sille nokea ja savua, vuokrayksiöiden ikkunoista ja venttiileistä köyhän ruuan ja laiminlyötyjen asuntojen lemua;
kun aurinko kesäisin laskee näkee länsipäästä itään katsoen miten katu imee kellervän hiipuvan autereen ja rakennukset hohtavat ja valo pakenee katua alas itää kohti ja köyhyys himertyy,
ja on niin runollista että oksettaa.

Palaan tähän kirjaan vielä, kunhan olen lukenut sen. Mutta oikeastaan sen voin jo sanoa, että harvan romaanin selailuvaihe vie kahta päivää - tässä on katsottavaksi pieniä ikonisia kuvia, luettavaksi eri tavoin präntättyjä kohtia ja loistavaa, nasevaa dialogia. Suhde kulmakuntaan on vähän samantapainen kuin Döblinin Berlin Alexanderplatzissa.

Mitähän jos kirjallisuushistoria muistaisi Koskisen kaltaiset tekijät paremmin? Vapaaehtoiset, eikös toimitettaisi nyrkkipajaesseekokoelma unohtuneista kotimaisista kirjoista? Ja jos tästä Koskisesta on joku kirjoittanut jossain, antakaa vinkkiä.

Onkohan Ari Koskinen vielä elossa?